Rapeat heinäsirkat (kolumni SK 090410) April 10, 2010

Matkustaminen avartaa, välillä kavahduttaa, joskus tulee jopa oksennus.

Espanjalaisten valloittajien rakentamassa Oaxacassa eivät yksityiskohdat pääse loppumaan. Meksikolaiset väriyhdistelmät saavat pastellilähiöihin, valkeaan talveen, tyylikkääseen mustaanpukeutumiseen, arjalaiseen nahkaan ja kaikkeen muuhun värikylmyyteen tottuneen suomalaisen sekaisin.

Päätä sekoittaa edelleen pääsiäisjuhlinta, joka muistuttaa lähinnä vappuaattoa. Kysymyksessä ei ole tekopyhyys, vaan rehti katolinen ilo, josta turha kärsimys on vain unohdettu tarpeettomana osana juhlintaa.

Kiimaisen hirven ja joutsenen ääniyhdistelmää muistuttava aasin hirnunta, suruisasti ulvovat koiralaumat, pääsiäispommit, kaasumainosautot ja tietenkin kunnon kukko ovat ilta-aamu-öisen äänimaiseman kiintopisteitä. Vaateostoksilla itse Jesus palvelee minua oikein sutjakasti ja heinäsirkat tuovat lisämakua, kolmea eri rapeaa kokoa, välipalaksi tai vaikka leffaan mukaan.

Kulttuurierot ovat virkistäviä. Sama ilo kytee kotimaisessa monikulttuurisessa ympäristössä, jossa maahantuotua tarjontaa löytyy joka kylästä esimerkiksi hauskasti väärinkirjoitetuista kebabmenuista, itse kebabeista puhumattakaan.

Kysymys on näkökulmasta. Viimeisten tutkimusten valossa suomalaiset eivät halua lisää maahanmuuttajia. Tutkimukset eivät kuitenkaan keskity olennaiseen, maahanmuuton kulttuuritekijöihin, vaan jankkaavat kyllä-ei - sektorilla kohtaamatta arkirealiteetteja. Väittelyn tauottua olisi tärkeä pysähtyä hetkeksi arvioimaan tilannetta ja nähdä kaikki se hyvä ja välttämätön, mitä maahanmuuttajilla on tuomisinaan.