Röyhkän lanteilla (kolumni SK 11/09) November 20, 2009

Röyhkän lanteilla

Kakelle myönnettiin taiteen valtionpalkinto viime viikolla, hallelujah! Jumalaa tästä tuskin voi kiittää, sillä hänethän Röyhkä kielsi jo aikoja sitten. Syy varmasti löytyy saatanallisesti keinuvilta lanteilta, jotka Jungle Janessa 90-luvun keskivaiheilla olivat juuri sopivat pistämään teinipäät sekaisin sukupuolisuuntautuneisuudesta riippumatta.

Paskankaupungin kasvatti on hyvä esimerkki kummajaisesta, jonka arvoa harvat kultakauden aikalaiset ymmärsivät. Todellista luovuutta ei tässä maassa siedetä, vaikka ainakin retorisesti ollaan 80-luvulta kuljettu pitkä tie innovaatio-Suomeen.

Pääkaupunkiseudun kulttuurimetropolin paisuessa tulisikin muun Suomen ymmärtää hioa erikoisia helmiään, ei tasapäistäen, vaan sallien erikoisuuden olla vahvuus.

Satakunnassa erikoisuuksia riittää. Röyhkän kanssa yhteistyötä tehneet Rättö ja Lehtisalo ovat hyviä esimerkkejä - hienoja miehiä ja sopivasti sekaisin, lopputuloksena rönsyilevää taidetta. Pori-rockin lisäksi nuori kuva- ja performanssitaidekenttä on vahva ja poikkikulttuurinen pörinä tukee kaikkien alojen kehitystä.

Nopeita voittoja ei tämänkaltaisesta toiminnasta voi koskaan odottaa. Kysymys onkin rohkeudesta kasvattaa ruohonjuuritasoa mahdollisimman reheväksi. Lätkämaailmassa juniorityön arvo on jo tajuttu, miksei missä tahansa muualla?

Parhaat jutut löytyvät kulman takaa ja ruutukaavaihmeessähän se on helppoa, rakkaudella Porista.