Lama on ihmisen parasta aikaa (kolumni sk/virta 28.8.2008) August 30, 2009

Lama on siitä kummallinen juttu, että ne samat tyypit, jotka sokeasti uskovat rahan tuovan onnea, uskovat myös rahattomuuden tuovan epäonnea. Loogista, mutta pieleen.

Pahinta, mitä lamassa voi tapahtua, on joutua tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen. Ainoa tie selviytyä talousvaikeuksista on muuttaa elintapojaan. Meidän lapsille uudet vaatteet tai lelut ovat tuntemattomia suuruuksia, Alepan runsaudensarvi-roskiksista löytyy herkkuja á la carte ja 820 tkm körötelty, hieman ruosteinen isäntämallin mersuni vie oikeaan osoitteeseen. Parasta tässä on se, ettei minulta oikeastaan puutu mitään. Hiukan enemmän vapaa-aikaa ja tukkaa saisi olla.

Ärsyttävintä jatkuvassa lamahuokailussa on todellisten syiden välttely ja kyky tuijottaa vain totuttuihin onnen mittareihin. Nousukaudella syntyi terrorismin vastainen sota, ilmaston lämpeneminen, massamurhakulttuuri ja läjä shoppailevia pöllöjä. Lisäraha ei tuonut hyvinvointia ja siksi laman tulee olla rakentavan itsekritiikin aikaa.

Suomalaiset ovat kauan aikaa sitten ylittäneet varallisuuden määrän, joka lisäisi onnellisuuttamme. Todelliseen materiaaliseen köyhyyteen liittyy paljon kurjuutta, mutta mielestäni materiaalinen taso, jonka suomalainen köyhä voi saavuttaa, olisi suunnilleen sopiva kaikille. Tietenkin, jos velka painaa niskaan, niin tilanne voi olla toinen. Siinä tapauksessa suosittelen vastuunkannon peruskurssia ja suhtautumistapaa, jossa elämä on absurdeja numeroita suurempi.