Dyykkausillallinen November 20, 2009

Älä osta mitään-päivä saapuu taas ja viimevuotinen otetaan uusiksi Dyykkausillallisen merkeissä. Nyyttärihenkinen kurkistus jätemaailman todellisuuteen on useimmille noviiseille herkullisuudessaan aikamoinen yllätys.
Tee näin:
1. Kutsu ystäviäsi luoksesi perjantaina 27.11
2. Pyydä jokaista tuomaan hieman dyykattua ruokaa (dyykkauskoulu www.culturecrisismanagement.org)
3. Valmistakaa juhla-ateria (kaiken ei tarvitse olla dyykattua)
4. Syökää ja juokaa, iloitkaa jätteiden ihmeestä!
5. Lähetä kuva juhlistanne tapahtuman seinälle FB:n.

Pukukoodi: Chick as a Dick Tracy

Tapahtuman takana on taiteilija Aapo Korkeaojan Dyykkausblogi- hanke ja CCM-taiteilijoiden ajatushautomo.
Lisätietoja www.culturecrisismanagement.org

Ps. Tapahtuman lämmittelyksi sopii mainiosti ”Anna jotain-päivä”, joka löytyy Facebookista.

Dyykatessa aterioidaan aina kuten viimeistä päivää.

Röyhkän lanteilla (kolumni SK 11/09)

Röyhkän lanteilla

Kakelle myönnettiin taiteen valtionpalkinto viime viikolla, hallelujah! Jumalaa tästä tuskin voi kiittää, sillä hänethän Röyhkä kielsi jo aikoja sitten. Syy varmasti löytyy saatanallisesti keinuvilta lanteilta, jotka Jungle Janessa 90-luvun keskivaiheilla olivat juuri sopivat pistämään teinipäät sekaisin sukupuolisuuntautuneisuudesta riippumatta.

Paskankaupungin kasvatti on hyvä esimerkki kummajaisesta, jonka arvoa harvat kultakauden aikalaiset ymmärsivät. Todellista luovuutta ei tässä maassa siedetä, vaikka ainakin retorisesti ollaan 80-luvulta kuljettu pitkä tie innovaatio-Suomeen.

Pääkaupunkiseudun kulttuurimetropolin paisuessa tulisikin muun Suomen ymmärtää hioa erikoisia helmiään, ei tasapäistäen, vaan sallien erikoisuuden olla vahvuus.

Satakunnassa erikoisuuksia riittää. Röyhkän kanssa yhteistyötä tehneet Rättö ja Lehtisalo ovat hyviä esimerkkejä - hienoja miehiä ja sopivasti sekaisin, lopputuloksena rönsyilevää taidetta. Pori-rockin lisäksi nuori kuva- ja performanssitaidekenttä on vahva ja poikkikulttuurinen pörinä tukee kaikkien alojen kehitystä.

Nopeita voittoja ei tämänkaltaisesta toiminnasta voi koskaan odottaa. Kysymys onkin rohkeudesta kasvattaa ruohonjuuritasoa mahdollisimman reheväksi. Lätkämaailmassa juniorityön arvo on jo tajuttu, miksei missä tahansa muualla?

Parhaat jutut löytyvät kulman takaa ja ruutukaavaihmeessähän se on helppoa, rakkaudella Porista.

Korruption maa (Kolumni Sk 10/09) November 3, 2009

Vuosi sitten kiinnostuin instituutioiden suomesta: verkostosta, johon inhimilliset tarpeet olivat haudattu yhteiskunnan verkostojen alle. Tutkimusmatkallani huomasin, että kysymys on kotimaisesta korruptiosta, joka johtuu pienen maan ja kyseenalaistamattoman kulttuurin kokonaisuudesta. Korruptio löytyi sieltä, mistä ei pitänyt ja muodossa, jota ei korruptioksi ymmärretä.

Organisaatioiden toimintakulttuuri on meidän korruptiomme kasvot. Eduskunnan toimintaa säätelee ryhmäkuri: korruptiota. Poliisia, lääkäriä ja journalistia suojelee parhaiten oma kollega: korruptiota.

Ongelmallisinta on ehdottomasti valtansa huipulla olevan median ylpeys. Kärkkäästi haukkuvalta vahtikoiralta puuttuu isäntä ja lieka, mikä johtaa siihen, että sananvapautta käytetään hanakammin kuin sananvastuuta ollaan valmiita kantamaan. Julkisen sanan neuvoston nuhtelut vastaavat jälki-istuntoa, jonka jälkeen homma jatkuu. Tästä syystä poliitikkojen möhläyksien yhteydestä tuttu itsekriittinen erokäytäntö tulisi ottaa käyttöön myös journalismin parissa. Mikä populoiden tulee, se sössien menee.

Suomalaiset kulttuurirakenteet järkkyvät ennennäkemättömällä tavalla. Itsekin aloin eilen Facebookin viikon kestävän aktiivikäyttäjäkokeilun: miltä tuntuu huudella virtuaalitoreilla asioita, jotka on puheäänellä tottunut sanomaan? Oli vastaus mikä tahansa, niin uusi käytäntö muuttanee maailmaa, sillä moniäänisyys on ainoa tie korruptoitumattomaan, monikulttuuriseen ympäristöön.