Lapsena huomasin miettiväni kirkonmenojen aikana lähinnä sitä, miksi tuolla papilla on tuo kaapu yllään, miksi kaikki sanovat jotain aina vain samaan aikaan ja miksi jokin tuntui aina kummalliselta. Sama ajatus hiipi myöhemmin sairaalaan, palolaitokseen, poliisiin ja kaikkialle, missä univormuiset ihmiset toimivat jotenkin kummasti.
Olen ollut pitkään ymmälläni instituutioista. Mistä johtuu se, että elämän tärkeimmät asiat läheisyydestä henkisyyteen on ulkoistettu laitosten tasapäistävän kaavun alle? Kun katsoo tarkkaan jäyhien rakenteiden taakse, voi tajuta ripauksen siitä syystä, minkä takia kulttuurievoluution vuosituhansien aikana kaikki on kehittynyt juuri siksi, mitä ne nyt ovat.
Sairaanhoitaja on hoiva, poliisi järjestys, armeija nyrkki, kunnanvaltuusto keskustelu. Näiden asioiden päälle on rakentunut evoluution kerrostumia, jotka ovat häivyttäneet alkuperäisen tarkoituksen maneerien ja virkapukujen taakse. Lähtökohtana on kaikessa kehityksessä ollut ihmisen palveleminen.
Olen itse joutunut yhteiskuntaopin tripille, joka on ihmeellinen arkipäiväinen seikkailu. Ympäriltämme löytyy hajanainen kokonaisuus yhteiskunnallisia rakenteita, joita ei kannata ottaa itsestäänselvyyksinä. Seuraavan kerran poliisiauton ohi ajaessa voikin miettiä, mikä kaikki tähän johti, eikä pelkästään sitä, kuka pölvästi taas on ajanut valopylvästä päin.