Toimittaja voi aina lyödä takaisin (kolumni SatakunnanKansa 19.12.08) December 22, 2008

Tarkastellessa nykykulttuurin tabuja, nousee yllättävä tekijä kaikkien muiden yläpuolelle. Suomessa saa keskustella melkeinpä mistä tahansa ja vain muutamat aiheet, kuten pedofilia, kansallinen historiantutkimus ja maahanmuuttaja-asiat ovat niin arkoja, että mielipiteiden tulisi seistä hiiskumatta rivissä.

Tehtyäni lööppijournalismin kanssa tutkivaa taiteellista työtä tuli minulle selväksi, kuinka röyhkeästi lehdet saattavat pelkistää viestejä tehdäkseen niistä mahdollisimman myyviä. Näkökulmaksi valitaan sopivin totuus, joka kertoo vain irrallisen osan tarinaa. Näistä totuudenosista koostuu yhteinen tietoisuus ja ajatus siitä, minkälaisessa ympäristössä elämme. Medioilla onkin valtava vastuu kulttuurin kehityksestä, eikä niinkään sivustaseuraavan viestijän rooli. Kärsijänä ovat median rampauttama saalis ja lopulta koko yhteiskunta.

Journalistien ammattikunnassa korkean etiikan omaavia tekijöitä on paljon. Medioiden kuitenkin tulee jauhaa rahaa ja uutisia pitää tuottaa liukuhihnalta kilpailun ollessa kovaa. Roskasisällön paine on valtava ja valinnat perustellaan kansan tarpeella saada kuulla sitä, mitä se haluaa. Median uhrit ovat heikossa asemassa, sillä toimittaja voi aina lyödä takaisin, mistä johtuu esimerkiksi poliitikkojen mediaa kohtaan tuntema pelko. Journalistista koskemattomuutta ei tietääkseni laissa ole, mutta käytännössä se medioiden välisen kritiikin ollessa kevyttä toteutuu.

Ehkä meidän tulee alkaa viettää Hyvän journalismin päivää, jolloin kaikki toimittajat pyrkivät kertomaan koruttoman totuuden rakentavassa hengessä. Loppuvuosi sitten voi mennä vaikka perheentappolööpeistä retostellessa

14.12.108

Paineensa menettäneet kahvipaketit ovat olleet aamupalaseurana koko syksyn, eikä valittamista.

Tämän päivän tuloksena perheemme syö: Omenoita 2 kg, metwurst-leikkelepaketti, artesaanileipä ja Saludo-kahvi 1pkt.

12.12.08

Dyykkaaminen jatkuu, vaikka päivitys ei aina vaanivan iltasimahtamisen myötä tulekaan heti verkkoon.

Saldona:

A-Piimä 1ltr, Becel ruokakerma 1 prk, purjo 2 kpl, Rae-juusto iso prk, Reissumies leipä 1 pss, leivonniaisia 3 kpl, jäävuorisalaatti 2 pss, Simpukkaleipä 1 kpl, paahtosämpylät 1 pss.

Tabut murtuvat, Taide ei (vastine HS 17.12.08) December 17, 2008

Tabut murtuvat, taide ei

Taiteen ihanteet ovat palaamassa takaisin yhteiskunnan keskiöön, mikä herättää voimakkaita tunteita. Tuoreina esimerkkeinä Tuntematon Sotilas, Uralin perhonen ja Neitsythuorakirkko kommentoivat yhteiskunnallisia realiteetteja taiteen keinoin. Post-modernin väistyessä kantaaottava sosiaalinen realismi vahvistuu.

Maapalloistuvan kulttuurin murroksessa on nostettava esiin paikallisia ja kansallisia arvoja ilman turhia vastakkainasetteluja. Vaikka maapalloistuminen onkin jotain, mikä näkyy välillisesti lähes kaikkialla kaupunkikulttuurissa, on se yksilön kannalta usein toissijaista. Identiteetti rakentuu ensisijaisesti arkipäiväisille, paikkasidonnaisille puitteille. Lähtökohdista riippumatta kotimaa on siellä missä asuu ja globaali identiteetti näyttäytyy yhä enemmän elitistisenä utopiana.

Performanssiteoksessani “Uusi itsenäisyysjulistus” 6.12.08 asetin suvaitsevaisuuden siivet Mannerheimille selkään puheeni ja Norlan El Misionarion esityksen jälkeen. Itsenäisyytemme ikonin tulee symboloida tämän hetken johtajuuden haasteita: Suomalaisen arvotyhjiön liian herkän liipasinsormen latoessa ennätysmäärää ruumiita, on hyvinvoinnin pohjan pettäminen karu totuus. Tällaisessa tilanteessa yhteisvastuu ja vastuu aloitteiden tekemisestä on koko kansalla, myös taiteilijoilla.

Kansallista identiteettiä ei synnytetä väkivalloin, vaan henkilökohtaisten sitoumuksien- työn, sosiaalisen verkoston ja arkipäivän merkityksellisyyden kautta.
Tämän takia suomalaisuuden rajaaminen aggressiivisuutta ja erilaisuuden pelkoa hyväksikäyttäville, murrosvaiheen ongelmiin populistisesti suhtautuville tahoille, on koko kansan edun vastaista. Suomalaisuuden ihanteita tulisikin synnyttää muuten, kuin leijonariipus kaulassa.

Onko suomalainen media(itse)kritiikki riittävän vahvaa ohjatakseen kulttuurievoluutiota tuottavuuden ristipaineessa? Konservatiivinen viestintä, joka myötäilee oletetun keskivertolukijan mielipiteitä ja metsästää moralisoivaan sävyyn sopivia mediasaaliita, on yhteiskuntaa dominoivan mediakulttuurin kipupiste. Tässä prosessissa kärsijänä ovat median saaliit ja lopulta koko yhteiskunta. Onneksi laadukasta journalismia Suomessa löytyy niin paljon, että lipsahdukset erottuvat joukosta.

On ymmärrettävää, että toimittaja seuloo tarjonnasta mielestään mielenkiintoisimmat asiat ja tekee niistä uutisen. Samalla hän joutuu vastaamaan kysymykseen, kuinka asianmukainen tietty näkökulma suhteessa sisältöön on. Kysymykseen vastatessa punnitaan sananvapauden, (media)kulttuurimme tärkeimmän arvon tila.

Puintilan ja Tikkasen juttu HS. 7.12.08 tarkasteli Uusi itsenäisyysjulistus-performanssiani mielenkiintoisella tavalla. Näkökulmaksi valittiin esityksen sisällön, suvaitsevan suomalaisuuden ihanteen sijaan se, että olen kansanedustajan poika. Taidettani saa arvioida, joten näkökulmavalintakin jää lopulta yleisön arvioitavaksi. Teos on nähtävissä verkossa www.culturecrisismanagement.org

Uusi itsenäisyysjulistus-performanssi 6.12.08 December 7, 2008

Tein eilen pitkään suunnittelemani performanssin ”Uusi itsenäisyysjulistus”, joka perustuu ajatukselle suomalaisen itsenäisyyden arvojen ja assosiaatioiden uuteen perspektiiviin asettamisesta. Kansallisidentiteetin tukeminen globalisoituvassa kulttuurissa on ainoa tapa edistää eri taustoja omaavien kansalaisten yhteistä hyvinvointia. Lähtökohtaisesti suomalainen identiteetti ei kuitenkaan ole ollut sen enempää keskivertosuomalaisen, kuin muualta maailmasta tulleiden Suomessa asuvien ihmisten persoonan jalusta. Syitä ovat nationalismin pelko, oman maan häpeä (joka kiteytyy turisteille esitetyissä kysymyksissä: ”miksi tulit tänne?”), tai uussuomalaisten kohdalla yhä enemmän asetelma, jossa heidän täytyy ensiksi tehdä itsensä tarpeellisiksi yhteiskunnalle, ennen kuin heitä hyväksytään kansan jäseninä.

Hierarkiaton hyväksyntä , jossa ymmärretään eri tahojen lähtökohdat, on edellytys hyvinvoinnille. Suomalaisuus tulisikin siksi olla meidän kaikkien Suomessa asuvien identiteetin perusta, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä, tai synnyinmaasta,  tai yhteiskunnallisesta statuksesta.

Katariina Lillqvist herätti teoksellaan Uralin Perhonen keskustelua Mannerheimiin liittyvistä legendoista keväällä 2008. Keskustelussa mielenkiintoista oli Mannerheimin messiaaninen asema tietyissä yhteyksissä. Viittaukset Mannerheimin mahdolliseen homouteen otettiin henkilökohtaisena loukkauksena- loukkauksena suomalaisuutta kohtaan. Käyty keskustelu herätti ajatuksen siitä, kenellä on oikeus kutsua itseään suomalaiseksi ja toisaalta siitä, kenellä ja miksi on oikeus riistää tämä identiteetin perusta joltain muulta. Mannerheimin ikoni on suomalaisuuden ikoni. Pinkki väri taas homoyhteisön tapa viestiä jostain hauskasta ja mielenkiintoisesta. Uralin perhosen pinkit siivet ovatkin ajatusleikki, jotka kertovat siitä, että suomalaisuus kuuluu meille kaikille, ja että itsenäisyyden juhlinta ei tarvitse olla haudanvakavaa.

Mannerheim on suomalaisuuden ikoni, jonka ylle luotu mielikuva on kantanut Suomen kansaa sotien jälkeisessä eheytymisprosessissa. Tämän hetken monikulttuurinen Suomi ei kuitenkaan kuvastu Mannerheimin kautta, vaan tarvitsee symbolikseen itsensä näköisiä ihanteita. Suvaitsevainen suomalaisuus on ajatus, jonka  päälle on hyvä rakentaa. Tämänkin takia Mannerheim saa siivet.

Medioinnista

Herätessäni lasteni, kahvin ja aamun Hesarin kera, oli masentavaa huomata, että performanssista HS:n jutun tehnyt toimittaja pystyi ammattitaitoisen journalismin sijaan leipomaan Uudesta Itsenäisyysjulistuksesta skandaalinkäryisen, täysin taustoja valottamattoman ja juorulehtiin sopivan jutun.

Tekniset virheet tekstissä, kuten poliisin toiminta ja tapahtumien kulku (teos vietiin loppuun, ilmoituksen saanut poliisi ei puuttunut toimintaan), tai koko teoksen kontekstin- Uusi itsenäisyysjulistus- performanssi sisältöineen, pois jättäminen jutusta sekä MA tasolta valmistuneen työtään tekevän ammattitaiteilijan/ 30-vuotiaan kahden lapsen isän ensisijainen mieltäminen  ”Kansanedustajan poikana” voi ainoastaan olla skandaalinhakuista journalismia. Skandaalinhakuisuus ei minun käsittääkseni kuulu asiamedian, kuten Helsingin Sanomat, mediaprofiiliin.

Työni taustalla on pitkä linja erityisryhmien, kuten maahanmuuttajien ja gay-kansan etujen ajamista ja edistämistä. Näiden ryhmien lisäksi pidän tärkeänä suomalaisten vähemmistöjen, kuten romanien ja toisaalta jatkuvassa ristipaineessa elävien maaseudun ihmisten asemaa. Toimin taiteessani tärkeiksi katsomieni yhteiskunnallisten seikkojen, kuten muukalaisvihan vastustamisen, ekologisten valintojen edistämisen ja yhteisöllisen elämäntavan tukemisen puolesta. Olen erittäin huolestunut oikeistopopulististen poliittisten toimijoiden ajautumisesta suomalaiseen kulttuuriin ja pyrin omalta osaltani edistämään ajatusta siitä, että suomalainen identiteetti on kaikkien, ei pelkästään vihasta energiaa ammentavien oikeus. Tämän takia en ymmärrä, mistä toimittaja on ammentanut painotuksensa, jotka ovat lähes päinvastaisia, kuin esityksen paikalla olleelle yleisölle selväksi tullut sisältö: vahva, henkilön lähtökohdista riippumaton,  suomalainen identiteetti on hyvinvoinnin edellytys.

Uusi itsenäisyysjulistus muodostuu perinteeksi December 6, 2008

Uusi itsenäisyysjulistus-performanssi Mannerheimin patsaalla 6.12.08 antoi ajatuksia suvaitsevaiseen itsenäisyyden juhlintaan. Performanssissa taiteilja Aapo Korkeaoja luki Uuden itsenäisyysjulistuksen Mannerheimin ratsastajapatsaan juurella, mitä ennen kuubalaistaustainen artistsi Norlan El misionario www.norlansite.com esitti kappaleensa Sauna caliente. Performanssi päättyi siipien kiinnittämiseen Mannerheimin ratsastajapatsaan selkään.

Performanssin päätyttyä siivet poistettiin poliisin pynnöstä. Taiteilija sai esityksestään järjestyslain pykälään” Luvaton esityksen järjestäminen julkisella paikalla” perustuvan sakon. Poliisia oli tiedotettu asiasta detaljikohtaisesti aikaisemmin, eikä poliisi ole asiaan reagoinut. Taiteilija kiistää sakon ja on tyytyväinen, että itsenäisyyttä voidaan jatkossa juhlia monikulttuurisia lähtökohtia kunnioittaen ilman sodanjälkeisen Suomen traumoja.

Alla performanssissa esitetty Uusi itsenäisyysjulistus:

Mannerheim sai siivet mukavassa tunnelmassa.

Uusi_itsenäisyysjulistus 6.12.08

Suomi on kotimaamme. Paikka, jossa me kaikki asumme. Itsenäisyyspäivänä me juhlistamme kotimaatamme.

6. joulukuuta on juhlistettu muistamalla sotien katkeria menetyksiä. Sota jätti haavoittuneen sukupolven, joka parhaimman mukaan on pyrkinyt parantumaan ja olemaan avaamatta kipeitä haavoja. noin 65 vuotta sodan päättymisen jälkeen on aika eläköidä tämä itsenäisyyden ihanne. Eläköön ja levätköön rauhassa. Itsenäisyys on elävien juhla.

Itsenäisyys on meille itseisarvo, joka pölyttyy koskemattomuudessaan. Koskemattomuudessa siksi, että pelkäämme kohdata tämän hetken itsenäisyyden haasteita palvomalla elitistisiä, historiallisia ja useimmille meistä kaukaisia itsenäisyyden arvoja. Valtion itsenäisyys on itsestäänselvyys, mutta yksilön itsenäisyys valtiossa ei. Kaikki me kaipaamme kotia, eheää identiteettiä, paikkaa ja ihmisiä joihin samaistua. Eikä kukaan voi olettaa, että rakastaisimme tätä maata ilman, että tekisimme sen omilla ehdoillamme, itseämme ja toisiamme kunnioittaen.

Itsenäisyys, suomalainen kansallistunne ja eheä kotimaahan pohjautuva identiteetti ovat alennustilassa. Suomalaisuutta on häpeilty ja alettu myös arvostaa: Jääkiekon MM-kisat, Euroviisut, PISA:n testit ja linnan juhlien puvut ovat  itseään etsivän kansallistuneen nostattajia. Toisaalla kansallistunnetta nostatetaan aggressiivisesti alistamalla kaikkea vierasta. Tämä tapahtuu siksi, että suomalaisuuden ihanteen ovat omineet ne, jotka vastustavat muutosta ja pelkäävät erilaisuutta. Heidän suomalaisuutensa ei kuitenkaan ole sen oikeutetumpaa kuin kenen tahansa muun:  oman kotimaansa rakastaminen ei ole rasistien ja foobikkojen yksinoikeus: se on meidän kaikkien oikeus ja yhteisen onnemme edellytys.

91 vuotta vanhan P.E Svinhufvudin senaatin itsenäisyysjulistuksen alussa on teksti:

..Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana..

Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Svinhufvud lausui ääneen sen, mikä tulisi toteutua jokaisen kohdalla: Kansamme voi olla itsenäinen vasta, kun jokaisen kansan jäsenen itsenäisyys on julistettu ja muiden taholta hyväksytty. Nykyaikainen kansallinen itsenäisyys ei paaluta valtion rajoja, vaan  lähtee kansasta, alhaalta ylöspäin: se on erilaisten ihmisten yhteinen tahto elää yhdessä. Myös kansakuntamme on muuttunut. Suomessa ei enää ole yhtenäiskulttuuria, ei edes valta- ja vastakulttuuria, vaan monikulttuurinen ympäristö, joka toisin kuin usein luullaan, lähtee ennen kaikkea Suomesta sisältä käsin.

Suomalaisuus ja yhteinen itsenäisyytemme on liian kallisarvoinen asia, jotta se voitaisiin jättää vihasta ja ymmärtämättömyydestä kärsivien ihmisten käsiin, sillä viha on tie, joka tuottaa eriarvoisuutta ja epäonnea kaikille. Ongelmat eivät ratkea kieltämällä niitä, joten rohkaisen kaikkia olemaan itsenäisiä, olemalla avoimia, ylpeitä omasta taustastaan, hyväksymään muut rinnalleen ja yhdessä muodostamaan itsenäisen Suomen kansan, joka seisoo vahvana ja suvaitsevaisena.

Itsenäisyys on elävien juhla!

Mannerheim on johtanut kansaamme  läpi vaikeiden kriisien. Hänen yllään lepää suomalaisuuden ihanne, joka nyt saa suvaitsevaisuuden siivet. (Siipien asetus Mannerheimin selkään)

Dyykkaus on luksusta! December 4, 2008

Dyykkaus on kaupunkikeräilyharrastus, jota voi verrata sienten tai marjojen poimintaan. Eritellyissä bio-jäteastioissa ja yksittäispakatuissa tuotteissa voi ruuan alkuperän ja valmistuspäivämäärän löytää helposti ja todeta, että löydökset ovat suurelta osin täysin hyvälaatuista ja syötävää ruokaa.

Stokkan niittäessä mainetta vanhentuneen ruuan myyjänä, löytää naapurikaupan roskiksesta usein samana päivänä leivottua leipää. Leivän lisukkeena yllätykselliset dyykkausaarteet tuottavat paljon monipuolisemman ruokakulttuurin, kuin rutinoituneen kaupassakävijän ostoksista koskaan voisi saada aikaan. Dyykkaus onkin inspiroiva, ekologinen gourmet-harrastus, joka lisäksi keventää ruokalaskua huomattavasti.

Kaupat kierrättävät jätteensä erittäin huonosti ja tuottavat tarpeettoman määrän sekajätettä, josta suuri osa olisi helposti kierrätettävissä lasin, metallin, energiajakeen tai biojätteen muodossa. Ennen kaikkea syötävissä oleva ruoka tulisi jakaa eteenpäin sitä tarvitseville ja ruuan pois heittäminen tulisi rinnastaa rahan polttamiseen. Lukitut roskikset ja huonosti lajiteltu jäte ovat eräitä yhteiskuntavastuun pakoilun oireita, jotka kaupan alan tulisi kohdata rakentavasti.

Dyykkauskoulu antaa tarvittavat ohjeet alan harrastusta harkitsevalle ja toivottaa kaikille hyvää saalisonnea!

04.12.08

Tänään oli aika tavanomainen päivä pitkän dyykkaustauon jälkeen. Naapuri katsoi ikkunasta ja uskonkin pitkään jatkuneen harrastukseni tulleen julkiseksi myös lähiympäristössäni. Se on hienoa, sillä rikkomalla pikkuporvarillisia tabuja saa mukavaa vipinää aikaiseksi, ymmärryksestä/ suvaitsevaisuudesta en ole niinkään varma.

Joka tapauksessa se, että dyykkaamiseen liittyy tiettyä häpeää on minun kohdallani kannuste. Samalla se on viite siihen, että tietyn tabun taustat eivät ole yleisesti selvillä ja siten asiaan voidaan suhtautua hyvin tunneperäisesti ja siten ristiriitaisesti.

TÄNÄÄN LÖYTYI:

Mandariinejä 4kg, banaaneja 2 kpl, reissumies-leipä 1 pss, kauraleipä 1pss, joulukinkku 2kg