Dyykkausillallinen November 20, 2009

Älä osta mitään-päivä saapuu taas ja viimevuotinen otetaan uusiksi Dyykkausillallisen merkeissä. Nyyttärihenkinen kurkistus jätemaailman todellisuuteen on useimmille noviiseille herkullisuudessaan aikamoinen yllätys.
Tee näin:
1. Kutsu ystäviäsi luoksesi perjantaina 27.11
2. Pyydä jokaista tuomaan hieman dyykattua ruokaa (dyykkauskoulu www.culturecrisismanagement.org)
3. Valmistakaa juhla-ateria (kaiken ei tarvitse olla dyykattua)
4. Syökää ja juokaa, iloitkaa jätteiden ihmeestä!
5. Lähetä kuva juhlistanne tapahtuman seinälle FB:n.

Pukukoodi: Chick as a Dick Tracy

Tapahtuman takana on taiteilija Aapo Korkeaojan Dyykkausblogi- hanke ja CCM-taiteilijoiden ajatushautomo.
Lisätietoja www.culturecrisismanagement.org

Ps. Tapahtuman lämmittelyksi sopii mainiosti ”Anna jotain-päivä”, joka löytyy Facebookista.

Dyykatessa aterioidaan aina kuten viimeistä päivää.

Röyhkän lanteilla (kolumni SK 11/09)

Röyhkän lanteilla

Kakelle myönnettiin taiteen valtionpalkinto viime viikolla, hallelujah! Jumalaa tästä tuskin voi kiittää, sillä hänethän Röyhkä kielsi jo aikoja sitten. Syy varmasti löytyy saatanallisesti keinuvilta lanteilta, jotka Jungle Janessa 90-luvun keskivaiheilla olivat juuri sopivat pistämään teinipäät sekaisin sukupuolisuuntautuneisuudesta riippumatta.

Paskankaupungin kasvatti on hyvä esimerkki kummajaisesta, jonka arvoa harvat kultakauden aikalaiset ymmärsivät. Todellista luovuutta ei tässä maassa siedetä, vaikka ainakin retorisesti ollaan 80-luvulta kuljettu pitkä tie innovaatio-Suomeen.

Pääkaupunkiseudun kulttuurimetropolin paisuessa tulisikin muun Suomen ymmärtää hioa erikoisia helmiään, ei tasapäistäen, vaan sallien erikoisuuden olla vahvuus.

Satakunnassa erikoisuuksia riittää. Röyhkän kanssa yhteistyötä tehneet Rättö ja Lehtisalo ovat hyviä esimerkkejä - hienoja miehiä ja sopivasti sekaisin, lopputuloksena rönsyilevää taidetta. Pori-rockin lisäksi nuori kuva- ja performanssitaidekenttä on vahva ja poikkikulttuurinen pörinä tukee kaikkien alojen kehitystä.

Nopeita voittoja ei tämänkaltaisesta toiminnasta voi koskaan odottaa. Kysymys onkin rohkeudesta kasvattaa ruohonjuuritasoa mahdollisimman reheväksi. Lätkämaailmassa juniorityön arvo on jo tajuttu, miksei missä tahansa muualla?

Parhaat jutut löytyvät kulman takaa ja ruutukaavaihmeessähän se on helppoa, rakkaudella Porista.

Korruption maa (Kolumni Sk 10/09) November 3, 2009

Vuosi sitten kiinnostuin instituutioiden suomesta: verkostosta, johon inhimilliset tarpeet olivat haudattu yhteiskunnan verkostojen alle. Tutkimusmatkallani huomasin, että kysymys on kotimaisesta korruptiosta, joka johtuu pienen maan ja kyseenalaistamattoman kulttuurin kokonaisuudesta. Korruptio löytyi sieltä, mistä ei pitänyt ja muodossa, jota ei korruptioksi ymmärretä.

Organisaatioiden toimintakulttuuri on meidän korruptiomme kasvot. Eduskunnan toimintaa säätelee ryhmäkuri: korruptiota. Poliisia, lääkäriä ja journalistia suojelee parhaiten oma kollega: korruptiota.

Ongelmallisinta on ehdottomasti valtansa huipulla olevan median ylpeys. Kärkkäästi haukkuvalta vahtikoiralta puuttuu isäntä ja lieka, mikä johtaa siihen, että sananvapautta käytetään hanakammin kuin sananvastuuta ollaan valmiita kantamaan. Julkisen sanan neuvoston nuhtelut vastaavat jälki-istuntoa, jonka jälkeen homma jatkuu. Tästä syystä poliitikkojen möhläyksien yhteydestä tuttu itsekriittinen erokäytäntö tulisi ottaa käyttöön myös journalismin parissa. Mikä populoiden tulee, se sössien menee.

Suomalaiset kulttuurirakenteet järkkyvät ennennäkemättömällä tavalla. Itsekin aloin eilen Facebookin viikon kestävän aktiivikäyttäjäkokeilun: miltä tuntuu huudella virtuaalitoreilla asioita, jotka on puheäänellä tottunut sanomaan? Oli vastaus mikä tahansa, niin uusi käytäntö muuttanee maailmaa, sillä moniäänisyys on ainoa tie korruptoitumattomaan, monikulttuuriseen ympäristöön.

Lama on_raportti August 31, 2009

Culture Crisis Managementin (CCM) järjestämän performanssin aikana taiteilijat Aapo Korkeaoja ja Eero Yli-Vakkuri keräsivät ihmisiltä tietoa ja kokemuksia lamasta. Tietoa kerättiin siitä mikä lama on, miten siitä voi selvitä ja kuinka se on vaikuttanut arkeen. Tapahtumaa varten eduskuntatalon portaille valmistettiin yli 20 metrinen liukumäki, joka päättyi kahisevaan lehtimereen. Tilaisuus kesti kuusi tuntia. Tapahtumia kertaava raportti ladattavissa ja luettavissa täällä: http://www.culturecrisismanagement.org/aineisto/lamaoli/

Aapo: Performanssi sai alkunsa tuijoteltuani Euribor-graafeja ja OMX-indeksin kehitystä taloussivuilla. Nousukausi taittui ja absurdit graafit osoittivat yhteiskunnan suunnan: Alaspäin. Samalla alkoi loputon taantuma-lama-mantra, pelon lietsominen ja vähitellen hiipivä oikeutus suojella pääomaa, joka on uhattuna.

Eero: Kun Aapo kertoi mäestä oli heti helppo kuvitella minkälainen tapahtumasta tulisi. Ihmiset ovat avoimia jakamaan mielipiteitä taidetapahtuman yhteydessä. Kun kyse on taideteoksesta, on tieto oletusarvoisesti tulkinnanvaraista. Siksi ei tarvitse jännittää, että näyttäytyisi hölmönä jos ei tiedä mistä jokin johtuu. Näin omien mielipiteiden kanssa ei tule arkailtua. Poliitikot ovat etuoikeutettuja kun saavat kadulla osallistua tällaisiin keskusteluihin päivittäin ja oli kiva päästä hetkeksi samoihin saappaisiin.

Aapo: Tää teos sai mut tajuamaan, että käsitetaide voi olla paralleelia mille tahansa ideologiselle toiminnalle. Esteettiset käytännönjärjestelyt ovat homman suola ja nykytaiteen ollessa kyseessä valitettavan usein kääntyvät viestiään vastaan. Tässä teoksessa ajatuskulku on selkeä, kaunis ja julma. Eeron kanssa oli mukava tehdä töitä, sillä käsitetaiteen kentällä konkretia voi olla yhteistä leikkiä.

Eero: Liukumäki päättyi lehtimereen, joka edusti uuden työn valuuttaa: Uuvaa. Uuva kehitettiin ‘08 kulttuuritoimijoille suunnatuksi palvelusten vaihtovaluutaksi. Se konkretisoitui painettuna grafiikkana, jota voidaan vaihtaa palveluksia vastaan. Ensimmäiset erät jaettiin Porissa sekä Oulussa ja niiden etenemistä seurataan verkkosivuilla. Näin voidaan hahmottaa rahataloudesta riippumattoman työn määrää ja vaikutuksia. Palkaton työpanos on monella alalla elinehto ja Uuva pyrkii siihen, että paikallisella tasolla nähty vaiva olisi hyödynnettävissä eri ympäristössä. Oman valuutan luominen on helppoa ja hauskaa. Suosittelen sitä muillekin.

Aapo: Näistä ajatuksista, yhdessä lamasuomen kovimman yrittäjän, Matti Nykäsen maanisen energian ja verbaalisen taituruuden kanssa, syntyi teos ”Lama on ihmisen parasta aikaa”. Valmistimme talkoovoimin liukumäen, josta laski päivän aikana ehkäpä 150 lamatunnelmaista ja hämmentynyttä turistia. Työssä auttoivat monet ystävät, erityisesti Armen- kiitos.

Yhteenvetona voisi sanoa, että useimmat haastateltavamme eivät lamasta tiedä mitään. Lama on kaukainen ilmiö, joka koskettaa ainoastaan ulkomaankauppaan liittyvien yritysten henkilöstöä ja kauhistuttaa kapitalisteja kautta linjan. Taloudelliset kompromissit ja elintasossa tinkiminen on valtaosalle arkea lamasta riippumatta. Kaikilla on omat syynsä miksi he ylläpitävät suurta lamaa. Tähän osallistuvat mediat, suuryritysten johtajat, poliitikot ja tavalliset kansalaiset. Lama on argumentti, jota käytetään erilaisten päätösten tukena tai syynä, riippumatta siitä, kuinka johdonmukainen yhteys on.

Lamaretoriikka kaikuu kuuroille korville suurimmalle osalle meistä. Monet kokevat, että laman aiheuttanut politiikka on suurempi ongelma kuin lama itse. Elvytysehdotuksia, jotka muuttaisivat tapaamme ymmärtää taloutta ja yhteiskuntaa ratkaisevasti ei innovaatioon kannustavista puheista huolimatta viedä pitkälle. Lähtökohtaiset näkökulmaerot ovat valtavat.. Pääomallisten kannalta uhattuna on kulutus, ja haastattelemiemme mielestä turhasta kulutuksesta on joka tapauksessa pyritävä eroon. Valjastetaan positiivinen asenne omaan käyttöömme eikä lähdetä suggeroimaan koko kulttuuriamme alennustilaan. Merkittäviä ideoita hyvinvoinnin parantamiseksi tehdään juuri ruohonjuuritasolla.

Lasketaan laman lyttyyn!

T: Aapo ja Eero

Lama on ihmisen parasta aikaa (kolumni sk/virta 28.8.2008) August 30, 2009

Lama on siitä kummallinen juttu, että ne samat tyypit, jotka sokeasti uskovat rahan tuovan onnea, uskovat myös rahattomuuden tuovan epäonnea. Loogista, mutta pieleen.

Pahinta, mitä lamassa voi tapahtua, on joutua tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen. Ainoa tie selviytyä talousvaikeuksista on muuttaa elintapojaan. Meidän lapsille uudet vaatteet tai lelut ovat tuntemattomia suuruuksia, Alepan runsaudensarvi-roskiksista löytyy herkkuja á la carte ja 820 tkm körötelty, hieman ruosteinen isäntämallin mersuni vie oikeaan osoitteeseen. Parasta tässä on se, ettei minulta oikeastaan puutu mitään. Hiukan enemmän vapaa-aikaa ja tukkaa saisi olla.

Ärsyttävintä jatkuvassa lamahuokailussa on todellisten syiden välttely ja kyky tuijottaa vain totuttuihin onnen mittareihin. Nousukaudella syntyi terrorismin vastainen sota, ilmaston lämpeneminen, massamurhakulttuuri ja läjä shoppailevia pöllöjä. Lisäraha ei tuonut hyvinvointia ja siksi laman tulee olla rakentavan itsekritiikin aikaa.

Suomalaiset ovat kauan aikaa sitten ylittäneet varallisuuden määrän, joka lisäisi onnellisuuttamme. Todelliseen materiaaliseen köyhyyteen liittyy paljon kurjuutta, mutta mielestäni materiaalinen taso, jonka suomalainen köyhä voi saavuttaa, olisi suunnilleen sopiva kaikille. Tietenkin, jos velka painaa niskaan, niin tilanne voi olla toinen. Siinä tapauksessa suosittelen vastuunkannon peruskurssia ja suhtautumistapaa, jossa elämä on absurdeja numeroita suurempi.

Lama on ihmisen parasta aikaa August 23, 2009

“Lama on ihmisen parasta aikaa”

Performanssi ja liukumäki-installaatio Eduskunnan portailla 29.8.2009 klo 12-18

Tervetuloa laskemaan Eduskuntatalon portaille viritettyä liukumäkeä laman hengessä. Tapahtuma sopii kaiken ikäisille.

Teos on kahden taiteilijan, Aapo Korkeaojan ja Eero Yli-Vakkurin, yhteistyö.

Aapo Korkeaoja: “Lama on ihmisen parasta aikaa- teoksessa otan kantaa yksipuoliseen tapaan käsitellä taloudellista lamaa yhteiskuntamme uhkatekijänä. Mediakulttuuri, kotimainen parlamentarismi, sosiaalinen kanssakäyminen ja korkeakulttuuri ovat vähintään yhtä lamautuneita ja siksi vaativat rankkaa kritiikkiä ja roisia ilonpitoa tervehtyäkseen”.

Taiteilija Eero Yli-Vakkuri tuo teokseen osaksi Uuva-Uuden työn valuuttansa, johon Eduskuntatalon portaita laskeva, pörssikurssigraafin muotoinen liukumäki päättyy. Liukumäki on avoinna yleisön kokeiltavaksi koko performanssin ajan.

Laskemisen ohessa taiteilijat keräävät tietoja yksilöiden lamasta, antavat henkilökohtaista konsultaatiota ja kertovat omia näkemyksiään lama-Suomen ilmiöistä. Henkilökohtainen audienssi ylös portaita ja alas mäkeä on mahdollista saada paikalla ilmoittautumalla.

Teoksen taustalla on kulttuurikriittinen taidehautomo Culture Crisis Management. Teos on osa Virka-gallerian satakuntalaista taidetta esittelevää Julkinen kätkö-näyttelyä.

Tervetuloa laskemaan lama lyttyyn!

www.culturecrisismanagement.org
www.uuva.storijapan.net

Antaa kaikkien kukkien kukkia (kolumni sk 0609) June 27, 2009

Kaupunkikulttuurin fasistiset piirteet hiipivät kesän myötä pihoihin ja puutarhoihin. Reunuskivet sijoitetaan suoraan riviin, ei venkoilua! Nurmikon raja on tarkka, istutukset ovat syklisiä ja rikkaruohot on kitketty pois oikeasti kauniiden kasvien tieltä. Trimmeri laulaa Über alles ja multasormen taistelu päättyy, kunnes luonto on nöyrtynyt suoruuteen ja symmetriaan. Sitten jaetaan vinkkejä aidan yli: Round-up!

Suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus ovat sanahelinää, jota kuulee siellä täällä kaasugrillivertailujen lomassa, mutta todellisuus on aivan toista. Luonnollinen luonto on monimuotoinen, kaoottinen ja järjestäytyy kauneuteen logiikalla, jolla ei ole mitään tekoa tasapäisyyden kanssa. Valitettavasti heikkous tukeutuu vallitseviin ihanteisiin, jolloin meidänkin pihan mörrimöykyt viritetään julkisivulautakunnan pelossa yhtä siisteiksi kuin naapurilla. Onneksi kaava-arkkitehti ehti ensin ja päätti, että kaikkien kattojen kuuluu olla mustia, tai jotain yhtä älytöntä.

Maaseudulta löytyy tähänkin järki. Kun Führerin koura ei ylety joka nurkkaan, saavat kaikki kukat kukkia ja talikkokin jää tuohon keskelle plaanaa. Kysymys ei ole romantiikasta, vaan luonnollisesta suvaitsevaisuudesta, ihmisen kyvystä olla puuttumatta kaikkeen. Samalla ajattelutavalla säästyy pala taivasta jälkipolvillekin, kun turha auton ja kukkien kastelu jätetään sikseen, eikä muokata jokaista milliä vallitsevien ihanteiden mukaisiksi. Julistankin puutarhurihippien kesän 2009 alkaneeksi, antaa kaikkien kukkien kukkia!

Taidetta soveltava yhteiskunta May 15, 2009

Taiteilijoiden toimeentulo vaatii moniulotteista ajattelua, jossa ennakkoluulottomasti taiteen keinot ja taiteilijan kapasiteetti tuodaan osaksi uusia mekanismeja ja toimintakulttuureja. Soveltavan taiteen kenttä on taideterapian ja viriketoiminnan muodossa luonut ansaitsemismalleja ammattitaiteilijoille. Soveltava taide potee ongelmia, jotka liittyvät taiteilijoiden haluttomuuteen samaistua sosiaalityöntekijöihin, vaikka omalla työllä olisikin sosiaalisia lähtökohtia. Samaistumisen ongelma johtuu yhteiskunnallisesta arvomäärityksestä, jossa taiteilijan riippumattomuus on ainoa tae omalle statukselle, jota ei haluta tuoda kriittiseen tarkasteluun liian lähelle muuta yhteiskuntaa. Soveltavan taiteen mahdollisuudet ovat laajat, sillä pedagogisella sektorilla ja sosiaalityössä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia tuoda esiin yksilöllisiä tarpeita, luovuutta ja tasapäistämisen alle hautautuneita resursseja.

Soveltavan taiteen ajatusmaailma tulisi kääntää päälaelleen niin, että yhteiskunta soveltaa taidetta ja taiteilijaa, eikä taiteilija sovella orjan tavoin omaa osaamistaan ja uhraa riippumattomuuttaan yhteiskunnassa, joka muutoin kohtelee köyhyysrajalla kamppailevaa taiteilijaa hyvin ristiriitaisesti. Nyanssin siirtäminen taiteen metodien ja taiteilijan työn arvostamiseen taidetta soveltavan yhteiskunnan kautta on epäilemättä varteen otettava mahdollisuus sekä hyvinvoinnin lisäämiseen että taiteilijoiden toimeentulon edistämiseen.

Luova talous?

Luovan talouden aikana luovuuden arvoja ei tule luovuttaa taloudellisten arvojen edistämiseen, vaan luova talous parhaimmillaan voi olla monille muille arvopäämäärille alisteista. Ekologinen elämäntapa, sosiaalisuus prioriteettina, estetiikka, ahkeruus ja yhteisen hyödyn tavoittelu ovat taiteilijoille tuttuja arvoja, jotka ovat luovuuden ammattilaisen työkaluja kestävän kehityksen työssä. Taiteilijoiden osaamattomuus talouskysymyksien äärellä johtuu pitkälti asennoitumisesta, joka on mahdollistanut riippumattomuuden kapitalismin dominoimassa kulttuurissa. Eristäytyneisyys ei kuitenkaan ole poistanut omaa ahdinkoa, jonka lievittämiseksi taiteilijoiden tulisikin kohdata omat asenteensa suhteessa valtakulttuuriin ja ennen kaikkea talouteen liittyviin kysymyksiin. Taiteilijat voivat olla luovan talouden edelläkävijöitä ja siten luomassa omia riippumattomuutensa rakenteita.

Taiteilijan työ-identiteetti on suhteessa kehittyvään prekariaattikulttuuriin, joka yhtenä monikulttuurisuuden ilmiöistä vaikuttaa myös taiteilijan yhteiskuntasuhteeseen. Taiteilijan ahkeruus ja työteliäisyys ei ole näkynyt muuten, kuin hyvin spesifisissä tutkimusstatistiikoissa, sillä taiteilijan työn tuottavuus kapea-alaisilla, mutta laajasti käytetyillä mittareilla, on marginaalinen. Onkin hyvä kysymys, tulisiko vaikuttaa tuottavuuden logiikkaan vai taiteilijan tapaan tehdä työtä. Joka tapauksessa markkinaliberalismin murtuessa tuottavuuden lait joutuvat kyseenalaisiksi ja siten henkisen pääoman tuottajalla, taiteilijalla on mahdollisuus parantaa asemiaan. Joka tapauksessa luova talous on sektori, jonka taiteilijat voivat ottaa haltuun ja hyödyntää sitä humaanilla ja sosiaalisella tavalla.

5.5.2009 May 7, 2009

Minulla on muistikuva siitä, että Martti Syrjän seksuaalihistoriassa olisi tapahtunut laulunaiheinen mullistus ko.päivänä. Sitä juhlistaakseni olen todennut, että dyykkauksesta on todella tullut elämäni tärkeä sisältö. Nyt avauduttani ensimmäiselle naapurillenikin harrastuksestani, alkaa ympäristön hidas käännyttäminen ekoanarkian kehtoon ja siten kohti parempaa tulevaisuutta.

Osa ruuista tuli syötyä ennen kuvan ottoa.

Kotiin kannettiin:

Kellogs Multi Grain muropaketteja 2 kpl, Kalinka-jogurtteja 5 kpl, hunajameloni 1 kg, luomu-ruisleipää 1pss, Fazer täysjyvä paahtoleipää 1 pss.

10.04.2009

Tämä kuva on jäänyt roikkumaan elämäntilanteen aallonharjalle. Muutenkin kevät on ollu todella intensiteettien yliajamaa ja dyykkaus on siten jäänyt hieman kakkoseksi.

Saaliina kauniita banaaneja n. 2.5 kg, vesimeloni 2.5 kg ja kolme Kalinka-jogurttia.